Source/Kuvalähde: Wikimedia Commons
Mitä asiaa? Etteks te nyt näe, ett mä luen.
Enää ei saa omalla pihallaankaan
rauhassa olla. Ja istua ja lukea.
Tässä sitä ollaan kai kuin museotavaraa.
Jostain kaukaa menneisyydestä.
Ei ne kai enää itse mitään luekaan.
Aina ne vaan sitä nettiä ja internettiä.
Sitä ne kyllä jaksaa tuijottaa.
Kuvaruutua meinaan.
Ja sitten välistä jotain sinne kirjoittaakin.
Plokeihinsa. Koko maailman luettavaksi.
Helsingin sanomatkin meinasi,
että ne siellä levittävät sielunelämäänsä
julki kaikille, jotka vain sattuu
heidän plokeihinsa eksymään.
Ei sellainen meininki olisi ennen tullut
huonoon kuuloonkaan.
On se sentään hyvä, ettei yli nelikymppisten
sielunelämää netissä paljastella
kaikelle kansalle.
Saati sitten yli kuuskymppisten.
Meillä sentään olisi jotain kerrottavaakin,
vaan ei me kerrota. Ainakaan netissä.
Ei toitotella taivaan tuuliin.
Sen verran häpyä pitää sentäs olla.
Vanhalla harpulla ainakin. (RVC)
(PS. Klikkaamalla saat kuvan isommaksi!)
Ummet ja lammet, terkkuja Italian Marchesta 
Jotain kummaa tapahtui sivullani tällä sivullani, ja jouduin luomaan tämän postauksen uudelleen.
Valitettavasti poistui myös Helanesin kommentti, joka kuului:
Hieno rouvahan siinä – töllää. Netissä.