Voiko mihinkään enää luottaa…

… kun Hesarikin kirjoittaa tällaista, mielestäni täyttä puppua. Löysin tuon tekstin Pajun blogista, jossa hän osallistuu Pakinaperjantain 60-haasteeseen. Myös tekstiä korostava lihavointi on hänen. (Kiitokset Pajulle, en ollut tuota jutun pätkää tullut lukeneeksi. Enkä sitä enää löytänytkään. )
_______________________________

 

 

Helsingin Sanomat 6. tammikuuta 2008:

internetin aliedustetut

”Seniorien sielunelämä. Suhde uuteen teknologiaan on sukupolvikysymys. Vedenjakaja kulkee ikävuosien 30-35 kohdalla. Tätä vanhemmille tietokoneet ovat edelleen vähän eksoottisia ja epäluotettavasti toimivia laitteita.
Samat ihmiset eivät myöskään suhtaudu yhtä mutkattomasti julkisuuteen kuin nuoret. Näistä syistä verkosta puuttuu lähes kokonaan yli nelikymppisten sielunelämä*.
15-30 -vuotiaille verkko on luonteva paikka tehdä työtä, huvitella, pitää yllä ihmissuhteita ja tarvittaessa avautua – nimimerkillä tai ilman. Siinä missä he tilittävät blogeissaan antaumuksellisesti ihmissuhteistaan ja lääkityksestään, keski-iästä ja eläkkeelle siirtymisestä kumpuavista kriiseistä ei ole tarjolla yhtä laajaa kirjoa.
Vanhempien polvien mikrotason historiankirjoituksessa yhteiskuntatieteilijät joutuvat toistaiseksi tyytymään elämäkertakilpailuissa kerättyyn aineistoon.”
_________________________________

Tuollaista siis Hesari. Tule ja puserra!!!

Minäkö – jo todella rutkasti tuon kyseisen iän ylittänyt – olisin muka jokin poikkeus. Sitä en usko ollenkaan. Tiedän, ettei näin ole, vaikka tunnen myös ikätovereitani ja nuorempiakin täällä Italiassa, jotka eivät ole perehtyneet internetin salaisuuksiin. Vastapainoksi tunnen itseänikin vanhempia, jotka käyttävät hyväkseen internettiä ja pitävät yllä blogeja.

Ensimmäinen tietokone minulla oli jo silloin, kun näitä nykyaikaisia printtereitä ei ollut vielä olemassakaan. Ja tietokonekin oli pääasiassa vain kirjoituskone… Itse olen luontevasti kirjoittanut (se on ollut ja on edelleen työtäni), huvitellut jo kymmentä blogiani täyttäessä, löytänyt uusia kivoja ihmisiä ja tarvittaessa avautunutkin. En sentään ihan kaikille. Enkä toki ihan kaikkea itsestäni paljastaenkaan. Mutta aika paljon kuitenkin. En sentään ihan kaikille. Ja olen nauttinut lukiessani kaiken ikäisten, myös monen enemmän tai vähemmän yli 35-vuotiaiden blogeja. (RVC)