Posted by: ritviecav on: marraskuu 10, 2009
KUN KUU
Kun
on nähnyt
keskiyön auringon,
ei kuuta kaipaakaan.
Mutta kun
keskipäivänkin
aurinko on kaikonnut,
jättäen jälkeensä
kylmyyden
ja pimeyden,
on ohutkin
kuunsirppi
taivaalla
lohtuna.
(RVC)
Posted by: ritviecav on: lokakuu 28, 2009
Menninkäinen
Minä päivänsäde,
sinä menninkäinen.
Hämäränhyssy.
Yritin olla
säteenä sinulle,
jolta valo oli viety,
joka soitit suloisesti
pianoa ja välistä
urkujakin.
Sinä käperryit
luolaasi. En saanut
sinulle toivoa tuoda.
Purit tuskasi minuun.
Karkoitit käsilläsi.
Karkasin kauas.
Kyynelsilmin.
Aurinkoon.
(RVC)
Posted by: ritviecav on: lokakuu 23, 2009
PIHALLA
Äkkiä luiskahdan ulos
seurueesta. Rajusti kuin
tähti kiitoradaltaan.
Jokin pieni sana, pieni
ele saa minut tuntemaan
itseni naurettavaksi, ilman
että itse osaisin nauraa
itselleni, ja olen
ihan pihalla.
(RVC)
Posted by: ritviecav on: syyskuu 24, 2009
Niinpä
Olipa
kerran
kaksoset,
jotka olivat kuin
toistensa peilikuvat,
ja joille äiti jakoi aina
kaikkea tasan tarkkaan
yhtä suuret annokset.
Kaikki aina puolitettiin:
ateriat, makupalat,
karamellit,
makupalat
lahjapaketit.
Mutta auta armias,
kun kodin ulkopuolella
tasajako ei onnistunutkaan.
Siitäpä tulikin suuri suru ja
iso itku, kun isomman
annoksen ja parhaat
palat sai aina
se, joka oli
nopein
ja röyhkein ja ovelin.
(RVC)
Posted by: ritviecav on: syyskuu 18, 2009
Pitkästä aikaa haasteena on teksti. Kirjoita runo niistä ajatuksista tai tunnelmista, joita haasteteksti sinussa herättää. Voit myös tarttua yhteen sanaan.
Tämänkertainen teksti on Richard Fordin romaanista Itsenäisyyspäivä (Tammi 1996, suom. Sirkka Alanko): “Aika monet asiat, joita pidämme tosina, eivät olekaan totta, ja toisista taas, jotka ovat totta, et välitä hittojakaan. Sinun on tehtävä omat arviosi. Elämä on [...]
Posted by: ritviecav on: syyskuu 14, 2009
Naura pajatso,
jollen voi puuhun nousta
huomennakaan,
on turhaa itkeskellä.
(RVC)
Posted by: ritviecav on: kesäkuu 9, 2009
Taiteilija
Pikkuinen poikariipusteli taivaalleaurinkoisen jamaahan auringonkukkaakoko sylin täydeltä.
ooo
Ihanaa
Ei ole mitäänuunituoretta leipääihanampaa. Sentuoksussa yhdistyy niinmonen ihmisen työ.
ooo
Ilmaiset hymyt
Tiskin takanaiso keltainen kyltti:Hymy ei maksamitään! Saankin hymyilläsiis ihan ilmaiseksi.
ooo
Karkaavat ajatukset
Ajatuksenikarkaavat jatkuvastisinun luoksesi,vaikka kuinka yritänpitää niitä kurissa.
oooo
Ukaasi
Mene ihmeessä.Mehän sovimme, etteitoista kahlita.Mene, mutta paluutaei sitten enää ole.(rvc)
Posted by: ritviecav on: toukokuu 8, 2009
Alteregoni
Ikävä
on
iso lintu,
ahne lintu,
se istahtaa olalleni,
harteitani talloo ruoja.
Ruokin sitä, käy taloksi
se, hotkaisee minut,
iso paha susilintu.
Ikävä
on pieni
lintu, sulolintu,
se hypähtää kädelleni,
visertää korvaani kurja.
Kuuntelen sitä ja
ajatukseni se
varastaa,
julkeasti
emännöimään se
rupeaa: kaihonkakkuja
aamuin illoin leipoo
se. Pieni, suloinen
lintuvelho.
(RVC)
Runotorstain haaste
Posted by: ritviecav on: huhtikuu 30, 2009
Naamioita
Hän on
erään eteläisen
Euroopan maan
pääministeri.
Hänen
todellinen
minänsä on naamioitunut
alituisen ja liian leveän
hymyn taakse. Mutta
auta armias, jos
olet eri mieltä
hänen
kanssaan
ja vielä uskallat
ilmaistakin sen,
silloin naamio putoaa
hänen kasvoiltaan
ja hänen ilmeensä
on täynnä vihaa.
(RVC)
Posted by: ritviecav on: huhtikuu 2, 2009
Sellaista se on!
Mikä
tämä on?
Siitä on jo kauan,
kun tyttäreni kyselivät
vuorotellen tämän tästä:
Mikä tämä on? Tai tuo?
Halu valloittaa maailma ja
omistaa esineiden nimet oli
valtava ja kysymysten
virta loppumaton.
Siitä on jo
kauan,
ja nykyään se olen
minä, joka toisinaan
kysyisin, jos kehtaisin:
Mikä tämä on? Tai
mikä edessäni
seisovan
tutun
näköisen
henkilön nimi
olikaan? Ja mistä
hänet tunnen? Tutut
kasvot hänellä toki on,
mutta mieleeni ei kyllä
palaudu myöskään tilanne,
jossa olimme aiemmin [...]
