Aikoinaan 1990-luvun alussa olin  kirjoittanut  Turun Sanomiin, kahdesta Italian tunnetuimmista muotisuunnittelijoista Giorgio Armanista ja Valentinosta.  Valentinon sanottiin aikoinaan pukeneen maailman kauneimmat naiset.  Hänen vahvin valttinsa oli tyylikkäät iltapuvut, joita häneltä olivat tilanneet mm. Madam Chirac, Liz Taylor ja Sofia Loren. Valentinon mielestä  yli nelikymppisen  tulee unohtaa musta kokonaan vaatekaapistaan. Hän pukikin mieluiten naiset punaiseen ja uskoi sen suostuisaan vaikutukseen.

Jossain vaiheessa 1990-luvulla Giorgio Armani onnistui ”kaappaamaan” Valentinolta omaan asiakaspiiriinsä Sofia Lorenin, Ornella Mutin ja Claudia Cardinalen.  Armanin tyyli oli vähemmän paljastavaa mm. mitä kaula-aukkoihin tulee.  Armani oli aikoinaan huomannut naisten ihastuksen jakkuun, josta tuli hänen käsissään keskeinen vaatekappale, jonka ympärille kaikki muu rakentui. Hänen peruslinjansa on ollut mietojen värien käyttö, josta hän poikkesi vain harvoin. Hän piti harmaanbeeshiä rauhoittavana värinä, ja se jätti tilaa voimakkaalle meikille ja asusteille.

Varsinainen muotitoimittaja  minusta tuli myöhemmin 1990-luvulla, kun aloin käydä muotimessuilla  ja kirjoitin artikkeleita Teksi-nimiseen lehteen.  Se oli jännittävä seikkailu, josta selvisin kohtalaisen hyvin, ja lehdessä pidettiin artikkeleistani. Niinpä parin vuoden ajan kävinkin lukuisia kertoja  Firenzessä ja Milanossa messuilla. Lastenvaatemessujen nimi oli  Pitti Bimbo, miestenvaatemessujen Pitti Uomo,  naisten vaatemessujen Pitti Immagine  Donna  ja neuleita esittelevien messujen nimi oli Pitti Filati. Kaikkein entinen minua ihastuttivat Pitti Bimbo-messut, kun niissä esiintyvät lapset olivat niin mahdottoman reippaita ja pirteitä.  Heitä olisin katsellut vaikka kuinka pitkään.

 Firenzessä järjestettyihin messuihin onnistuin matkustamaan junallakin edestakaisin, mutta Milanoon junamatka Anconasta olisi kestänyt ainakin viisi tuntia yhteen suuntaan, joten olisi pitänyt yöpyä siellä.  Niinpä Teksi suostuikin maksamaan minun lentolippuni  edetakaisin Milanoon, kuten myös junalippuni Firenzeen. 

Kalliiksihan se Teksille tuli, ja siksi en saanutkaan toivomaani korotusta palkkiooni, vaikka he pitivätkin teksteistäni.  Minusta kuitenkin saamani palkkio oli kovin pieni kolmen päivän työstä, kun otti huomioon matkapäivät ja messuilla kiertely.  Niinpä sitten jätinkin tuon homman. Mukava muisto minulla on siitä kaudesta kaikesta huolimatta.   (RVC)