Heli Laaksosen runo naiseudesta
Posted by: ritviecav on: lokakuu 5, 2009
Naise elämää?
Jos sää ole itsenäine, sää ole pelottava.
Jos sää ole ystävälline ja ymmärtäväine, sää ole liian kiltti.
Ku sää sano, mitä sää ajattele, sää ole rääväsuu.
Jos sää ole hiljaa, on sus jotta kummallist.
Jos sää anna, sää ole helppo nakki.
Jos sää pihtaat, haeta joltain muult.
Yritä täsä sit olla.
Jua pari lasi kuaharii.
Venytel tualis semmottos,
et pää menee taakse ja kattelet maailmaa ylösalasi.
Hiukka hianon näköst. Ei iloseks tulemiseks enemppä tarvita.
Pan lähettäen kaikil, joil o väsymyst ja kaikil,
joil ei ol ja si kaikil, joil halut viesti laitta.
Kyl o helppo ol naine!!!
ooooo
PS. Näin siis Heli Laaksonen! Tosi hauska runo! Sehän saa kenet tahansa hyvälle tuulelle! Ja tuo Turun murrekin on mukavaa. Eikö totta? Osais vaan sitä käyttää! (RVC)
6 vastausta kirjoitukseen "Heli Laaksosen runo naiseudesta"
lokakuu 7, 2009 at 1:35 ip
Tuo Heli Laaksosen runo pitäisi kuulla Helin itsensä esittämänä. Kirjoitettuna siitä on puolet pois. Murre kuin murre kirjoitettuna on mielestäni pelkkä varjokuva elävästä, puhutusta murteesta.
Juuri tämän vuoksi ihmiset yleensä eivät oikein jaksa innostua muista kuin oman paikkakuntansa murteesta. Ja murteet elävätkin vain niin kauan kuin puhujia löytyy. Kukapa murrejuttuja jaksaisi lukea, lyhyt runo vielä menettelee.
Kyllä kunnon yleiskieltä kannattaa myös ihailla. Se muuttuu ja kehittyy koko ajan. Mutta tietysti aitoa murteenpuhujaa on riemullista kuunnella.
Jotain vanhoista murteista voi kuulla lähes kenen tahansa puheessa; yleiskieltäkin puhuessaan itämurteiden alueeella syntyneet tunnistaa jostain pienestäkin seikasta, samoin lakeuksien kasvatit jne.
lokakuu 7, 2009 at 8:22 ip
Kiitos, tammikuu44. Tottakai olisi kiva kuulla tuo runo Helin itsensä lausumana, mutta siihen nyt on harvemmin mahdollisuutta varsinkaan täällä ulkomailla asuessa.
Paitsi jos hän lukisi sen radiossa ja olisin juuri silloin kuulolla. Suiomen radiota kun kuulen television kautta. Enkä voi aina omia sitä itselleni, varsinkaan kun mieheni ei ymmärrä suomea juuri ollenkaan.
lokakuu 7, 2009 at 8:37 ip
Ei, ei, en suinkaan tarkoittanut. etteikö se olisi siellä Italiassa mojova luettunakin. Varmasti jotain perisuomalaista välittyy sen mukana siellä.
Taitaa olla vielä lämmintäkin, jos on menepä ulos, kaada lasi viinia, istahda lukemaan. Lue miehellei ääneen, vaikka et murretta niin taitaisikaan. Varmasti mies ihailee sointuisaa suomen kieltä! Suomalainen shamaani!
Terveisiä täältä kylmästä ja sateesta!
lokakuu 20, 2009 at 5:48 ip
Niinpä, nainen ei koskaan ole oikein oikeanlainen. Ei työelämässä varsinkaan. Turun murre on tosi lystikästä, se erottuu pelkän nuotinkin perusteella, vaikka puhuja ei käyttäisi ainoatakaan murresanaa. En osaa sitä puhua, mutta hyvin osaan kuvitella miltä Heli Laaksosen runo kuulostaisi.
lokakuu 6, 2009 at 6:32 ap
Totista totta huumorin siivin. Valitattavasti minulta sujuu vain Oulun murra, eikä sekään ihan kunnolla. Nykyisen asuinpaikkani Saksan erilaisia murteita kuuntelen myös mielellään. Murteet ovat kielen rikkautta.
lokakuu 6, 2009 at 11:59 ap
Kiitos kommentista, Anne. Totta haastata. Täällä Italiassa melkein jokaisella kyläpahasella, kuten silläkin, jossa asun, on oma murteensa.
Pohjolan Liitto (Lega) haluaisi, että murteita alettaisiin opiskella koulussa italin kielen kustannuksella. Ei oikein tunnu mahdolliselta, onneksi. Mutta nehän haluaisivatkin erottaa Pohjois-Italian muusta Italiasta.
Ei hyvä idea ollenkaan. Ja toivottavasti se ei toteudu koskaan. Kun jo muutenkin on vaikeaa pitää Italiaa yhtenäisenä. Mutta erilaisuushan on rikkaus. Mutta jos ei ole yhteistä kieltä, kanssakäyminen vaikeutuu huomattavasti.