Keittiössä
Posted by: ritviecav on: maaliskuu 27, 2009
Kello 13
Keittiössä koko kansa.
Onhan Italiassa
lounaan
aika
ja
uutisten.
Kansa syö ja
nauttii ateriasta,
jonka höysteenä
ovat uutiset.
Keittiössä
on
harvoin
niin hiljaista.
Kaikki tuijottavat
kuvaruutua hiiren hiljaa.
Siellä vilahtavat toimittajat,
poliitikot ja muut julkkikset. Ja
uutiset kertovat kolareista, yliajoista,
raiskauksista ja murhista. Hyvät uutiset
ties minne kadonneet!
(RVC)
PS. Runotorstain haasteena KEITTIÖ
15 vastausta kirjoitukseen "Keittiössä"
maaliskuu 28, 2009 at 12:05 ip
Kyllä ne
siellä Italiassa
uutisittakin ääntä saavat
aikaan ainakin ruokapöydässä.
maaliskuu 28, 2009 at 1:08 ip
Sirokko, niin se on. Se ulkopuolinen höyste on melkein aina jotain negatiivista. Sitä paitsi myös Burlesconin näkeminen TV:ssa useita kertoja päivässä ja jopa monta kertaa saman lähetyksen aikana, saa minulle aikaan vatsanpurut.
Mutta Italiassa ei kyllä syomättä suostuta olemaan. Ruoka on kyllä italialaisille maailman tärkein asia.
maaliskuu 28, 2009 at 1:13 ip
Helanes, pitää paikkansa jos ruokaillaan jossain ravintolassa, mutta uutisten aikana kodin keittiössä on kyllä toinen tilanne. Varsinkin kun on kyseessä keskipäivän eli lounasajan uutiset.
maaliskuu 28, 2009 at 9:53 ip
Genoveeva, Niinhän se on. Onneksi sentään joskus juhlittaessa jotain merkkipäiviä, ei sentään ole televisio päällä. Sehän jos mikä pilaa tunnelman. Tietysti on hyvä tietää, mitä maailmassa tapahtuu, mutta onko sitä pakko tarjota ikään kuin ruuan lisukkeena.
maaliskuu 29, 2009 at 1:08 ap
Meilläkin telkka peuhaa ja pauhaa. Keittiössäkään ei saa rauhaa. Sinä toimittajana uskot, että ihmisen pitää tietää kaikki maailman surkeus. Minä yritän elää ilman. Hyvät uutiset eivät nykyisin ole uutisia. Kuka välittää tietää siitä, että pakolaisleirissä nyt voidaan saada kiehuvaa vettä muovilla vuoratussa pahvilaatikossa, eikä naisten tarvitse mennä leiristä ulos puita keräämään, missä heidät raiskataan ja silvotaan.
Ai niin mutta urheilu, se on kaikkein tärkeintä! Tavalliset kanavat katoavat, kun joku on potkaissut pallin maaliin.
maaliskuu 29, 2009 at 9:50 ap
Kiitos kommentista, Utukka. Toki hyvät uutiset ovat yhä uutisia, mutta ne hukkuvat sinne huonojen ja surullisten uutisten joukkoon. Ja kyllä itsekin toimittajana yritin niitä tuoda esille, mutta lehden linjasta päättävät päätoimittajat ja toimituspäälliköt.
Hauska tuo viimeinen lause. Liekö tarkoituksella o-kirjain vaihtunut i:ksi?!
maaliskuu 31, 2009 at 12:38 ap
Ai niin, piti sanomani, että minäkin tykkään hyvistä uutisista, mutta useinkaan niissä ei ole sitä hätkäyttävää dramatiikkaa, josta yleisö pitää.
maaliskuu 31, 2009 at 2:51 ap
Sillä perällä alkuasukkaille ei ole kukaan vielä kertonut että telkku on joutava kapine. Samalla välttyy Berlesconin naamasta.
huhtikuu 1, 2009 at 8:56 ap
Vilkas elämä kulminoituu …sinullakin jo toinen postaus aiheesta 
huhtikuu 1, 2009 at 7:31 ip
Voi, Oh-show-tah hoi-ne-ne. Ei se minun mielestäni nyt ihan tarpeeton esine ole. Minä esimerkiksi täällä Italiassa kuuntelen television kautta myös Suomen uutisia. Mutta Burlesconin naamaa en välittäisi nähdä niin usein kuvaruudussa. Mieluummin ei koskaan. Tietysti.
huhtikuu 1, 2009 at 7:34 ip
Inspiroiva aihe, Jerry. Ja yksi runo oli jo valmis ennestään.
huhtikuu 1, 2009 at 7:40 ip
No voihan nenä, Utukka, jäi kommentoimatta viimeisimmät kommenttisi. Totta, pelleily on kivaa! Mutta pitääkö uutisten välttämättä olla dramaattisia?! Minä ainakin olen saanut ihan tarpeeksi jokapäiväisistä murha- ja raiskausuutisista.
maaliskuu 28, 2009 at 12:15 ap
Siinä se keittiön hengetär luo lounasta. Eikä tule vatsanpurut lounaasta vaan siitä muusta ulkopuolisesta höysteestä.
Valitettavasti meilläkään ei osata niellä ilman television avustusta, melkein jätetään syömättä jos telkku hajoo.