Sandaaleista skandaali
Akka
oli lopen
tympääntynyt
ukon repaleisiin
sandaaleihin. On se
niin pihi äijä. Ja miten
ne haisikaan. Jalkahiki
ei kengistä hevillä
lähde. Akka
tunsi sen
nenässään
lakkaamatta. Sen,
tosi ällöttävän hajun.
Eräänä kauniina aamuna,
kun Ukko oli vielä unten mailla,
Akka törmäsi niihin siivotessaan.
Ja nyt tämä saa riittää, tuumi
Akka ja heitti sandaalit
roskaämpäriin ja
kaatopaikalle
kiikutti ne.
Mutta
Ukkopa
löysikin
kenkärähjät
harhaillessaan
kesällä metsässä.
Joku lienee tonkinut
roskista ja nähnyt ne
siellä. Napannut jalkineet,
mutta todennut ne repaleiksi
ja heittänyt ne tien poskeen.
Ukkopa suuttui: Akkapiru,
tästäpä tulikin asumusero!
Niin tulikin ja kumpikin
asustelee nyt ihan
ikiomassa,
iki-ihanassa
talonpuolikkaassaan
ja nauttii täysin palkein:
ah, niin ihanasta vapaudestaan.
(RVC)
PS. Teemana on kuva, joka on löydetty Elegian blogista: Kello viiden tee syanidilla, kiitos.
(http://vesiviiva.blospot.com) Valitettavasti kuvan siirtäminen blogiini ei minulta onnistunut. Kuva on kuitenkin nähtävissä myös Runotorstain sivulla:
http://runoruno.vuodatus.net/blog/178569
Ukollakin ihana vapaus,
haisevine kenkineen.
Eikä akalle haise nenään,
jalkahiki -eikä ukko.
hauska runo,
ja muotokin!
Kiitos kommentista, ritaHelinä. Hauska sitä oli kirjoittaakin.
No näin se menee! Kuka niitä risoja jaksaa iänkaiken haistella (Meilläkin on poltettu pari paitaa, jotka muka piti vielä paikata) Mukavasti olet johdatellut heidät eroon, taitavat kuitenkin vielä olla ystäviä.
Ja mistä henskatista kaikki näkee sandaaleja siinä kuvassa, kun minä näin vain kuhmupäisen karhun!
Niin se on kukin onnellisena omassa pesässään. Sopii ihmisiinkin tai karhuihin. Voi, kyllä minäkin näen edelleenkin siinä etupäässä sandaalit. Mutta voihan mielikuvituksen alkaa lentää.
Jalkahiki on kyllä mahtava karkotin. =)
Niinpä, Hallatar. Onneksi ei ole tarvinnut sen hajusta itse kärsiä. Mieheni hoitaa sattuneesta syystä tosi hyvin jalkojaan. Paremmin kuin minä.
Melkoinen vandaali
jos vaivainen sandaali
aiheuttaa hikirakoa
ja saa hankkimaan pakoa.
Mutta on sitä kai vähäisemmistäkin syistä erottu.
Hyvin olet saanut muodon pysymään koossa, taitaa olla se akka kun on niin topakan näköinen.
Kiitos, Sirokko, hauskasti runoillussa kommentista. Olet oikeassa: vähäisemmistä syistä on erottu. Erityisen helppoa se on Suomessa ja Ruotsissa, kun ei tarvitse edes ilmoittaa syytä eroon. ja puolessa vuodessa ollaan jo ex-puolisoita.
Siinähän se akka tosiaan seisoo päättäväisenä. Mutta kyse on kuitenkin vain asumuserosta. Voihan olla, että palaavat vielä yhteen. Jos ukko alkaa huolehtia paremmin jaloistaan, ja akka vähän heltyy. Melkein ennustaisin, että niin tapahtuu ennen pitkää.
Haastoin sinut kirjoittamaan hurjan jutun! Tämmöinen meemi kiertää nyt, juttu saa olla hauska tai pelottava, vaarallinen tai ei, uskomaton tai muuten vaan hurja, kunhan on oma kokemus.
Kiitos haasteesta , Sirokko. Yritän miettiä sellaista juttua, mutta kun tuntuu, että olen kaikki hurjimmat juttuni jo ainakin kertaalleen kirjoittanut. Mutta kun on melkoisesti vuosia jo kasassa, voi olla, että sieltä vielä jotain kertomisen arvoista löytyy. Samasta syystä sellaisen muistiin palauttaminen voi viedä vähän aikaa.