Posted by: ritviecav on: helmikuu 27, 2009
… se olikin runo isästäni
Vasta luettuani edellisen postaukseni kommenteista sen, joka on Helmin kirjoittama, tajusin yhtäkkiä, että runon henkilö olikin minun isäni. Olin viisivuotias, kun äitini Vieno kuoli keuhkotautiin keväällä 1946. En nähnyt enää isääni, joka oli surun murtama. Ja tuota suruaan hän oli nähtävästi kuljettanut mukanaan koko lopun elämäänsä, vaikka olikin ollut kaksi [...]
Posted by: ritviecav on: helmikuu 26, 2009
MURHEEN MURTAMA MIES
Hän oli syvästi murtunut,
murheen murtama mies,
sielunsa surusta sairas.
Koskaan enää hän ei
kuulisi armaansa
heleää ääntä ja
lempeää laulua
avatessaan kotioven
rankan työpäivän jälkeen.
Hän oli nyt aivan avuton ja
rikkinäinen, mies ilman toivoa.
Mikään ei ollut, eikä olisi koskaan
enää samanlaista. Mikään ei ollut enää
mitään. Miksi et odottanut minua? hän
huusi pohjattomassa epätoivossaan.
(RVC)
Posted by: ritviecav on: helmikuu 21, 2009
Me osa-aikavätykset
Se siitä seurasi, kun Aatami haukkasi sitä Eevan hänelle tarjoamaa hedelmää. Taisi olla omena, vai muistanko väärin? Joka tapauksessa olisi Eevakin voinut valita sieltä jonkin toisen hedelmän, eikä juuri sitä, jota oli kielletty maistamasta. Vaikeaa sanoa, kumpiko heistä on enemmän syyllinen siihen, että meistä kukaan ei voi nyt vain vätystellä [...]
Posted by: ritviecav on: helmikuu 19, 2009
YHTÄ DRAAMAA
Italiassa kaikki on yhtä draamaa.
Politiikkakin. Erityisesti politiikka.
Suurten ihmisten pientä draamaa,
pienten ihmisten suurta draamaa.
Kun jokainen haluaisi olla
kukkona tunkiolla,
ottaakseen
kiinni
vallan
kahvasta
mutta
kun
tunkioita
ei riitä kaikille.
Se on iso draama,
suorastaan melodraama
tunkijoille ja onnen onkijoille.
(RVC)
Posted by: ritviecav on: helmikuu 17, 2009
Sirokko haastoi minut jokin aika sitten kirjoittamaan hurjan jutun. Mielestäni tämä on sellainen, vaikkei ihan uusi olekaan.
HARJOITTELIJANA MIESTEN LEHDESSÄ
Sanoivat hukkuvansa papereihin. Ojensin auttavan käteni yli paperiläjien, ja ne rauhoittui, kun kerroin olleeni mielisairaalassa töissä.
Järjestin papereita ja luin oiko kahden neliön komerossa. Konttoripäällikön röntgensilmä leimasi muistiin neljän naisen töihin tuloajat. Urokset saapui puolelta päivin ja lähti [...]
Posted by: ritviecav on: helmikuu 15, 2009
…. Hanna Karttunen
Seurasin eilen kuten melkein joka lauantai italialaista versiota Tanssii tähtien kanssa (Ballando con le stelle). Nyt olivat mukana myös suloiset lapsitanssijat, jotka olin jo aikaisemmin nähnytkin. Todella söpöjä ja hienosti tanssivatkin. Ohjelman kohokohtana oli kuitenkin uskomattoman upea ulkopuolinen tanssiesitys, jonka suorittivat suomalainen Hanna Karttunen ja Slavick Kryklyvyy (tulikohan tuo sukunimi oikein?). Se oli [...]
Posted by: ritviecav on: helmikuu 15, 2009
LUOKAN HELMI
Että
se Helmi
oli uskomaton.
Luokan helmi, joka
loisti tiedoillaan, joita sen
ikäiseltä kukaan ei olisi osannut
odottaa. Muuten hän oli sulkeutunut
kuin simpukka, joka ei paljastanut
itsestään mitään. Ei iloa, ei surua.
Aina niin asiallinen ja vakava
ilme pikkuvanhoilla
kasvoillaan
että.
(RVC)
Posted by: ritviecav on: helmikuu 13, 2009
TIIVISTÄ
1
Harrastajakirjoittaja Helmi Harras asettaa Pegasoksen jalustalle sopivaan asentoon ja sanoo: No niin, tehtäiskö vähän runoa! Hän kirjoittaa kuumeisesti, pyyhkii hikeä otsaltaan, rutistaa välillä paperin ja heittää sen sitten paperikoriin. Sitten hän poimii sen uudelleen korista, silittää sitä ja painaa sen rintaansa vasten. Pegasos liikahtelee levottomasti. Helmi käy välillä korjaamassa Pegasoksen asentoa. [...]
Posted by: ritviecav on: helmikuu 5, 2009
Sandaaleista skandaali
Akka
oli lopen
tympääntynyt
ukon repaleisiin
sandaaleihin. On se
niin pihi äijä. Ja miten
ne haisikaan. Jalkahiki
ei kengistä hevillä
lähde. Akka
tunsi sen
nenässään
lakkaamatta. Sen,
tosi ällöttävän hajun.
Eräänä kauniina aamuna,
kun Ukko oli vielä unten mailla,
Akka törmäsi niihin siivotessaan.
Ja nyt tämä saa riittää, tuumi
Akka ja heitti sandaalit
roskaämpäriin ja
kaatopaikalle
kiikutti ne.
Mutta
Ukkopa
löysikin
kenkärähjät
harhaillessaan
kesällä metsässä.
Joku lienee tonkinut
roskista ja nähnyt ne
siellä. Napannut jalkineet,
mutta todennut ne repaleiksi
ja heittänyt ne tien [...]
Posted by: ritviecav on: helmikuu 4, 2009
Monta maata, mutta
Monta on maata Euroopassa.
Monessa on tullut käytyäkin.
Niitä tässä luettelemaan!
Mutta sanomattakin
on selvää, että
aina on kivaa
palata kotimaahan
ja kotiin kullan kalliiseen.
Kiintopisteeseen, joka on
nykyään saapasmaa Italia.
Mutta Suomi on aina
sydäntä lähinnä.
Synnyinmaa
unohdu
ei ikinä,
ikipäivänä.
Sanokaa minun
ja monen muunkin
ulkosuomalaisen sanoneen.
(RVC)
PS. Mietin tätä aihetta kaiken kiireen keskellä. Ja oli jo joitakin ideoita, mutta ei oikein sytyttänyt. Mutta edellinen postaukseni, joka kertoo Suomalaiset Euroopassa-kirjasta, [...]
