Syötteet:
Artikkelit
Kommentit

Arkisto helmikuu 2009

Huomasin yhtäkkiä, että….

… se olikin runo isästäni Vasta luettuani edellisen postaukseni kommenteista sen, joka on Helmin kirjoittama,  tajusin yhtäkkiä, että runon henkilö olikin minun isäni.   Olin viisivuotias, kun äitini Vieno kuoli keuhkotautiin keväällä 1946.  En nähnyt enää isääni, joka oli surun murtama.  Ja tuota suruaan hän oli nähtävästi kuljettanut mukanaan koko lopun elämäänsä, vaikka olikin ollut [...]

Lue kokonaan »

Murtumia

MURHEEN MURTAMA MIES Hän oli syvästi murtunut, murheen murtama mies, sielunsa surusta sairas. Koskaan enää hän ei kuulisi armaansa heleää ääntä ja lempeää laulua avatessaan kotioven rankan työpäivän jälkeen. Hän oli nyt aivan avuton ja rikkinäinen, mies ilman toivoa. Mikään ei ollut, eikä olisi  koskaan enää samanlaista. Mikään ei ollut enää mitään. Miksi et odottanut [...]

Lue kokonaan »

Perjantaipakina

Me osa-aikavätykset Se siitä seurasi, kun Aatami haukkasi sitä Eevan hänelle tarjoamaa hedelmää. Taisi olla omena, vai muistanko väärin? Joka tapauksessa olisi Eevakin voinut valita sieltä jonkin toisen hedelmän, eikä juuri sitä, jota oli kielletty maistamasta. Vaikeaa sanoa, kumpiko heistä on enemmän syyllinen siihen, että meistä kukaan ei voi nyt vain vätystellä rauhassa siellä paratiisissa [...]

Lue kokonaan »

Runotorstain Draama

YHTÄ DRAAMAA Italiassa kaikki on yhtä draamaa. Politiikkakin. Erityisesti politiikka. Suurten ihmisten pientä draamaa, pienten ihmisten suurta draamaa. Kun jokainen haluaisi olla kukkona tunkiolla, ottaakseen kiinni vallan kahvasta mutta kun tunkioita ei riitä kaikille. Se on iso draama, suorastaan melodraama tunkijoille ja onnen onkijoille. (RVC)

Lue kokonaan »

Tästä se alkoi….

Sirokko haastoi minut jokin aika sitten kirjoittamaan hurjan jutun.  Mielestäni tämä on sellainen, vaikkei ihan uusi olekaan. HARJOITTELIJANA MIESTEN LEHDESSÄ Sanoivat hukkuvansa papereihin. Ojensin auttavan käteni yli paperiläjien, ja ne rauhoittui, kun kerroin olleeni mielisairaalassa töissä. Järjestin papereita ja luin oiko kahden neliön komerossa. Konttoripäällikön röntgensilmä leimasi muistiin neljän naisen töihin tuloajat. Urokset saapui puolelta [...]

Lue kokonaan »

Uskomattoman upea tanssija…

…. Hanna Karttunen Seurasin eilen kuten melkein joka lauantai italialaista versiota Tanssii tähtien kanssa (Ballando con le stelle).  Nyt olivat mukana myös suloiset lapsitanssijat, jotka olin jo aikaisemmin nähnytkin. Todella söpöjä  ja hienosti tanssivatkin.  Ohjelman kohokohtana oli kuitenkin uskomattoman upea ulkopuolinen tanssiesitys,  jonka suorittivat suomalainen Hanna Karttunen ja Slavick Kryklyvyy (tulikohan tuo sukunimi oikein?).  Se [...]

Lue kokonaan »

Runotorstai: Helmi

LUOKAN HELMI Että se Helmi oli uskomaton. Luokan helmi, joka loisti tiedoillaan, joita sen ikäiseltä kukaan ei olisi osannut odottaa. Muuten hän oli sulkeutunut kuin simpukka, joka ei paljastanut itsestään mitään. Ei iloa, ei surua. Aina niin asiallinen ja vakava ilme pikkuvanhoilla kasvoillaan että. (RVC)

Lue kokonaan »

Taikasana TIIVISTÄ

TIIVISTÄ 1 Harrastajakirjoittaja Helmi Harras asettaa Pegasoksen jalustalle sopivaan asentoon ja sanoo: No niin, tehtäiskö vähän runoa! Hän kirjoittaa kuumeisesti, pyyhkii hikeä otsaltaan, rutistaa välillä paperin ja heittää sen sitten paperikoriin. Sitten hän poimii sen uudelleen korista, silittää sitä ja painaa sen rintaansa vasten. Pegasos liikahtelee levottomasti. Helmi käy välillä korjaamassa Pegasoksen asentoa. Se ei [...]

Lue kokonaan »

Runotorstain kuvateema

Sandaaleista skandaali Akka oli lopen tympääntynyt ukon repaleisiin sandaaleihin. On se niin pihi äijä. Ja miten ne haisikaan. Jalkahiki ei kengistä hevillä lähde. Akka tunsi sen nenässään lakkaamatta. Sen, tosi ällöttävän hajun. Eräänä kauniina aamuna, kun Ukko oli vielä unten mailla, Akka törmäsi niihin siivotessaan. Ja nyt tämä saa riittää, tuumi Akka ja heitti sandaalit [...]

Lue kokonaan »

Teemana Moni

Monta maata, mutta Monta on maata Euroopassa. Monessa on tullut käytyäkin. Niitä tässä luettelemaan! Mutta  sanomattakin on selvää, että aina on kivaa palata kotimaahan ja kotiin kullan kalliiseen. Kiintopisteeseen, joka on nykyään saapasmaa Italia. Mutta Suomi on aina sydäntä lähinnä. Synnyinmaa unohdu ei ikinä, ikipäivänä. Sanokaa minun ja monen muunkin ulkosuomalaisen sanoneen. (RVC) PS.  Mietin [...]

Lue kokonaan »

Vanhemmat artikkelit »

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.