Inhimillistä « Ummet ja lammet, terkkuja Italian Marchesta

Kirjoittaja:ritviecav | kesäkuu 5, 2008

Inhimillistä

Erehtyminen on
inhimillistä.
Onko siis hän,
joka erehtyy
kaikkein eniten ja
useammin kuin muut
kaikista inhimillisin?
(RVC)

On hän.
Ihan selvästi on. =)
Kirkoittanut: Hallatar aika: kesäkuu 6, 2008
klo 8:43 am

Vastaa
Yksi ja-sana liikaa. Sic! Liittyy toivomuksiin runojen arvostelusta.

Ei ole.
Ihan selvästi ei. =) (hahhah hallattarelle)
Kirkoittanut: helanes aika: kesäkuu 8, 2008
klo 1:18 ip

Vastaa
Hallatar, kun erehtyminen on inhimillistä, voi ajatella niinkin. Mutta – toisaalta: inhimillisyyttä osoittaa myös toisten ja erityisesti vähäosaisten auttaminen. Eikä se voi missään tapauksessa olla virhe. Riippuu siis näkökulmasta.

Helanes, mielestäni ja sana on paikallaan. Joku voi erehtyä kaikkein eniten, vaikkapa vain kerran jossain asiassa. Siis homma mennyt todella pahasti pieleen.

Ja joku toinen taas useammin kuin muut, muttei ehkä erehdys ei joka kerta ole ollut mikään varsinainen kardinaalivirhe, niin silloin se on taas ihan eri asia. Eli on kyse kahdesta erilaisesta erehtymisen muodosta. Ja siksi laitoin siihen sen ja-sanan.
Kirkoittanut: ritviecav aika: kesäkuu 8, 2008
klo 1:30 ip

Vastaa
OK
Kirkoittanut: helanes aika: kesäkuu 8, 2008
klo 1:57 ip

Vastaa
Entäs – olen kinaajatyyppi – tai? Täsmällisempää.
Kirkoittanut: helanes aika: kesäkuu 8, 2008
klo 2:00 ip

Vastaa
Tjaa…erehtyminen on perin inhimillistä ja siihen peilaten … nuo määrää kuvaavat ; eniten ja useammin…varsinkin ja sanalla vahvistavat mielestäni hyvin tämän runon inhimillistä näkökulmaa
Kirkoittanut: John aika: kesäkuu 9, 2008
klo 7:09 am

Vastaa