Posted by: ritviecav on: toukokuu 30, 2008
Avoin kysymys
Tyhjä paperi edessä pöydällä odottamassa on kyllä melkoisen ahdistava, jos sinulla ei ole harmainta aavistusta, mitä siihen kirjoittaisit. Aina siihen asti, kun olet saanut aikaseksi siihen jotakin. Vaikka vain kaksi sanaa. Sekin jo helpottaa, ja monesti mielikuvitus pääsee lentoon.
Aika haastava on tuo Pakinaperjantain yhtälökin: Tyhjä? Valkoinen? Blanko? Loppu? Alku? [...]
Posted by: ritviecav on: toukokuu 29, 2008
NOSTALGIAA
Taakse
jääneitä
huolettomia
lapsuuden
kesiä
mökillä
ja uimarannalla.
Joita ei takaisin saa.
Kukapa ei niitä ikävöisi.
Täällä kaukana
etelässäkin.
Varsinkin
täällä.
Kun aika
vielä kultaa
ne muistotkin.
(RVC)
Posted by: ritviecav on: toukokuu 23, 2008
En koskaan unohda sitä hämminkiä
Joskus tuntuu siltä, että sellaisia asioita, joita ei voi unohtaa, on vaikka kuinka paljon. Vaikka sanotaankin: Joka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään. Aika rasistinen sanalasku muuten, sillä asiahan on täsmälleen päinvastoin. Vanhoja pitää muistaa, vanhoja ihmisiä siis. Paljon enemmän kuin yleensä tehdään tänä ikuista nuoruutta ihannoivana aikana. [...]
Posted by: ritviecav on: toukokuu 23, 2008
KAKSIN
Kahvilan pöydällä
koskemattomina
kaksi kahvikuppia
ja kaksi palaa
mansikkakakkua.
Kaksi silmäparia
uppoutuneina toisiinsa
pöydän yli.
Heille maailmassa
ja koko avaruudessa
on olemassa vain
he kaksi.
(RVC)
Posted by: ritviecav on: toukokuu 19, 2008
NÄEN VALKEAT OVET
Maailma on karu selli
ja pahat sanat tulevat
ja painavat
minut seinää vasten.
Näen kaikki valkeat ovet
ja sadat silmät
tyhjään tuijottaen.
Ja kun valot sammutetaan,
musta auto ajaa ylitseni.
Aina uudelleen.
(RVC)
Posted by: ritviecav on: toukokuu 15, 2008
Pääjohtaja
Massiivinen kirjoituspöytä.
Mahonkia. 1800-luvulta.
Valkotukkainen
hymytön fossiili
pöydän takana.
Ikkunasta tuleva
sädekehä olkapäillään.
Tarpeeksi pitkä matka
ovelta pöydän luo
saa kenet tahansa
tuntemaan itsensä
riittävän pieneksi.
(RVC)
Posted by: ritviecav on: toukokuu 13, 2008
Maantienvärisestä “ihka aidoksi” blondiksi….
… tai ainakin melkein. Minäpä kerron, kun tämä akka muuntautui ihka oikeaksi blondiksi. Lapset oli pieniä ja olivat mummolassa, kun tarhat oli kiinni heinäkuussa. Meikä tyttö oli vielä nuori silloin. Nuori ja vähän nättikin, tai ainakin nätimpi kuin nyt konsanaan. Siitä on nähkääs jonkun verran aikaa. Tempus fugit. Aika [...]
Posted by: ritviecav on: toukokuu 10, 2008
NÄKEMIIN TAIVAASSA
Se oli hänen viimeinen keväänsä. Kahdeskymmenesneljäs. Kuoleva äitini synnytti minulle suloisen pienen sisaren, niin toivotun, niin odotetun. Mutta hänet riistettiin minulta pois. Säälittä.
Näin siskoni useinkin milloin minkäkin pikku tytön karkaavassa katseessa. Ajattelin häntä alati. Miten olisin häntä etsinyt. Ja löydettyäni miten olisin hellinyt ja pitänyt hyvänä ja lujasti kiinni, enkä enää päästänyt pois. Aikuisena [...]
Posted by: ritviecav on: toukokuu 8, 2008
Valitettavasti kuvan siirtäminen tähän blogiin ei onnistunut, sillä kuva peitti koko kuvaruudun. Jos joku osaisi neuvoa, mitä tulisi tehdä, olisin kiitollinen ohjeesta kommenteissa. Alkuperäinen kuva tulee esiin Wikipediassa, kun klikkaat alla olevaa linkkiä.
Maalaus: Henri de Toulouse-Lautrec/Wikimedia Commons
ODOTUS
Lähdettyäsi
minun on kylmä
ja kääriydyn vanhaan
villatakkiisi vaatenaulakolla
Kuljen ikkunasta ikkunaan
ja kuuntelen ovia,
mutta sinä et tule
ja minun on nälkä
ja minun [...]
Posted by: ritviecav on: toukokuu 2, 2008
NOPEA TEHDASVALSSI
Nainen ja robotti
raskaassa työssä
rinnakkain.
Hitachin tehtailla
ei työskennellä
hitaasti.
Miljoonia maksanut
on robotti, mutta se
tasoittuu, kun naiselle
ei tarvitse maksaa
paljoa.
Työtahdin määrää
robotti, se on oikein
luotettava. Nainen taas
- se myönnettäköön -
on hyvin myötäilevä
partneri.
(RVC)
PS. Ei ollut aikaa kirjoittaa uutta, mutta kun tämä runo sopi aiheeseen, laitoin sen.
