Runotorstain Mörkö-haaste
Posted by: ritviecav on: huhtikuu 3, 2008
Kerrostalojen
särjetyt ulko-ovet
vastassa asukkaita
aamuisin.
o
Murrosikäisten
murskatut itsetunnot,
nurin käännetyt lapsuudet,
kettingeillä suljetut suut.
Seinien grafiitteihin piirretyt
avunhuudot.
o
Kolmetoistavuotiaat
oksentamassa
kirkuvan väristen
tornitalojen
porraskäytäviin,
tinnerihumalassa
juoksemassa junan alle
Surkastuvia maksoja,
tuhoutuvia aivosoluja.
o
Pilvestä pudonneen
maallinen jäämistö asvaltilla.
Jengi hakannut uhrinsa
henkihieveriin muutaman
markan toivossa.
8 vastausta kirjoitukseen "Runotorstain Mörkö-haaste"
huhtikuu 3, 2008 at 7:00 ip
Niin on. Mörkö se tosiaan on. Sen oikea nimi on tai ainakin oli Koivukylä, mutta ei siellä montaa koivua ollut. Kiitos kommentista, Oh-show-tah hoinen.
huhtikuu 4, 2008 at 1:23 ap
Mörkö, joka tarraa lonkeroillaan. Raakaa realismia mutta hyvin ilmaistu, mm. ‘nurin käännetyt lapsuudet, kettingeillä suljetut suut, pilvestä pudonneen maalliset jäännökset..’ Todellista mörköyttä.
huhtikuu 5, 2008 at 5:50 ap
Todellinen mörköjen maailma tämä todellisuutemme. Pidin tästä runosta, jossa mörkö ei todellakaan ole satuhahmo.
huhtikuu 5, 2008 at 2:01 ip
Todentuntuinen kuvaus, todellinen mörkö. Realistinen kuvaus Vantaan (?) Koivukylästä pimeästä puolesta.
t. opiskeluaikansa Koivukylässä asunut
huhtikuu 5, 2008 at 5:20 ip
Kiitos kommenteista, Sirokko, Helanes, Allyalias ja Susa.
Sirokko. Runo on syntynyt raakaa todellisuutta sivusta seuraten. Onneksi ainakin osa niistä nuorista on löytänyt tien ulos niistä kuvioista.
Helanes, eiväthän möröt muuta osaa.
Allyalias, ei tosiaankaan ole satuhahmo. Onneksi möröt eivät saa otteeseensa sentään ihan kaikkia.
Susa, olet ihan oikeilla jäljillä. Vantaan Koivukylästä on tosiaan kyse. Asuin siellä 1970-luvulla ja omat tyttäreni olivat niihin aikoihin murrosiässä.
huhtikuu 7, 2008 at 5:35 ap
Hui…
Niin valitettavan totta.
Miten paljon hukkaan mennyttä elämää… =(
huhtikuu 3, 2008 at 6:32 ip
Kivikylä on mörkö.