Eräänä päivänä
keisari Augustukselta
ei tullutkaan käskyä.
Se siitä seurasi, kun tuo
tunnettu naistennaurattaja
petti taas vaimoaan
palatsin
puistossa.
Oli ollut kävelyllä
kauniin Kleopatran ja
viisaan Ksantipan kanssa.
Ja katsellen yhtä, kuunnellen toista
oli kastellut kultasandaaliset varpaansa.
Ja tultuaan kotiin kuuluisa keisari
oli mennyt vuoteeseen pitkästä aikaa
jaloin miettein, joskin kylmin jaloin,
ja saanut keisarillisen
korkean kuumeen.
Parantumattomana optimistina
oli kutsunut luokseen petollisen
puoskarinsa ja nautittuaan erästä
määrättyä tämän hänelle määräämää
myrkkyä oli hiljaa – toistenkin
pidätellessä henkeään heittänyt
henkensä. Siitä syystä
keisari Augustus ei sinä
päivänä voinut käskeä,
mutta Augustuksen miehet
tiesivät käskemättäkin, mitä
piti tehdä. Sehän on selvä:
kansa verolle vaan.
(RVC)
PS. Tämä runo osallistuu Runotorstain Historia-haasteeseen
Ihastuttava ei-ilosanoma, iloa tulvillaan.
Historiaapa hyvinkin ja vieläpä kovin hauskasti kerrottuna. Herätti minun myötätuntoni keisaria kohtaan.
Kiitos kommentista, Sirokko. Kiva, että tykkäsit.
Ipi, taisi se olla aikalaisillekin kova kolaus. Siitäkin huolimatta, että Augustus, Julius Caesarin ottopoika muuten,
hallitsi yksinvaltiaana voitettuaan kilpailijansa Brutuksen ja Cassiuksen. Mutta taitava hän oli ja Rooman valtakunnassa oli hänen aikanaan rauha ja järjestys ja kulttuuri kukoisti.
Hauskasti kerrottu runotarina. Keskeinen sisältö taitaa olla yksilön merkityksettömyys – käsky kävi ilman keisariakin.
Hui!
Ja hänestä jäi vain kaunis puutarha Caprin saarelle… =)
Kiitos, Tuima, niinhän se on. Elämä jatkuu, vaikka joku on poissa pelistä.
Hallatar, jäi sentään jotain jälkipolvien ihailtavaksi. Kaikille ei käy yhtä hyvin.
Heh, hyväntulinen runo ja pidin erityisesti jaloin/kylmin jaloin sanaleikistä, varsinkin kun Augustus ei muistaakseni ollut luonteentaan niitä kylmimpiä. Mutta hänen aikanaan Pax Romana kukoisti. Ja mikäli en aivan väärin muista Augustus osasi taitavasti esiintyä tasavaltalaisena(?) ja pitää piilossa sen että hän käytännössä oli vallassa(?).
Tulipa hauska ja tavallaan osuva kirjoitusvirhe: hyväntulinen
kun piti olla hyväntuulinen.
Kiitos kommenteista, Johannes. Jotkut kirjoitusvirheet osoittautuvat todella paitsi hauskoiksi myös ihmeen osuviksi.
Kukaan ei lie kiinnittänyt huomiota runon muotoon, kun yritin tehdä siitä jonkinlaisen Augustuksen varjokuvan.
Minun laajakuvanäytölläni se näyttää hivenen omalaatuiselta, syystä tai toisesta keskitykset ja muutenkin spannit menevät pieleen, lieneekö vika siinä että käytän Firefox 3 betaa? Nyt en oikein voi asentaa toista selainta (puolivuotias tyttärentyttäreni jokeltelee sylissäni joten käteni ovat täynnä eikä parrasta vetäminen yhtään helpota ajatustyötä) testatakseni miltä näyttää toisella selaimella.